lauantai 23. syyskuuta 2017

Superlukumaraton I (päättynyt)

  
Carry on reading -blogin Hanna ja Hogwarts Library -blogin Lotta päättivät järjestää Superlukumaratonin, eli maratoneja tulee kerran kuussa loppuvuoden ajan ja joulukuussa on viikon mittainen lukumaraton.
   
Ensimmäinen maratoneista on nyt viikonloppuna. Aloitan lukemisen 20:00 Michael Bondin lastenkirjallisuuden klassikolla Paddington-karhu tulee kaupunkiin. Kuvassa ihania, ruskan punaiseksi muuttamia haavanlehtiä ja mieheni Lontoon reissulta tuoma tuliainen, Paddingtonin rautatieasemalta ostettu Paddington-pinssi.
  
     
Klo 00:50. Paddington oli ihana! 123 sivua luettu. Huomaa kyllä työviikon ja lauantain shoppailupäivän vaikutuksen (ostin uuden puhelimen, Samsungin S7, niin saan jatkossa parempia kirjakuviakin), kun otin huomaamattani nokoset kesken lukemisen. Seuraavaksi Tuulia Matilaisen kauniskantinen Kunnes kuulen niiden tulevan. 
    
    
20:00 Lukumaraton päättyy. Ehdin lukemaan kaksi kirjaa, eli yhteensä 251 sivua, mikä olikin tavoitteeni. Kunnes kuulen niiden tulevan oli erikoinen lukukokemus. Kirjoittelen näistä lähiaikoina lisääkin. 
  
Kiitos maratonin emännöinnistä Hanna, seuraavaa maratonia emännöikin sitten Lotta. Olen mukana silloinkin, ellei mitään esteitä satu ilmaantumaan. :)

lauantai 16. syyskuuta 2017

Halloween-lukuhaaste (1.-31.10.2017)

  
Pian on taas Halloween ja aika lukea teemaan sopivaa kirjallisuutta. Jokainen voi itse määritellä, millaisella otteella tulkitsee aihetta. Lukea voi mm. kauhua, dekkareita ja fantasiaa. Teoksissa voi olla esimerkiksi Halloweenin aika, syksy, haustausmaa tai klassisia hahmoja kuten ihmissusia, vampyyrejä, zombeja, noitia, demoneita tai kummituksia.

Tuttuun tapaan, voit ilmoittautua mukaan kommentoimalla postaukseen. Myös blogittomat voivat osallistua ilmoittamalla Twitter/Instagram-tilinsä. Koostepostaukseni ilmestyy 31.10. eli siihen voi ilmoittaa omat luetut teoksensa.
 
Alla on lista lukuvinkkejä lastenkirjoista sarjakuviin, huumorista ja YA-teoksista kauhun klassikoihin - viime vuoden haastepostauksesta ja koosteesta löytyy lisää. Toivottavasti ehdin itsekin töiden ohella lukemaan muutaman kirjan haasteeseen. Lukupinossani odottelee jo mm. Kaija Juurikkalan Aada ja pimeyden lapset
  
  1. Rebecca Alexander: Elämän ja kuoleman salaisuudet
  2. David Almond: Nimeni on Skellig
  3. Ilkka Auer: Anastasia
  4. Clive Barker: Kadotuksen peli
  5. Sarah Rees Brennan: Demonin merkitsemät
  6. Cantervillen kummitus – Maailman parhaita tarinoita
  7. M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö
  8. Patrick Carman: Luurankopuro
  9. Agatha Christie: Kurpitsajuhla
  10. Neil Gaiman: Hautausmaan poika
  11. Stephanie Garber: Caraval
  12. Kami Garcia: Lumoava kirous
  13. Debi Gliori: Magiaa mahan täydeltä
  14. Anders Fager: Pohjoiset kultit
  15. Deborah Harkness: Lumottu
  16. Johan Harstad: Darlah: 172 tuntia Kuussa
  17. S.E. Hinton: Vampyyrin palvelija
  18. Robert Kirkman: The Walking Dead -sarjakuva
  19. J.P. Koskinen: Kannibaalien keittokirja
  20. Elizabeth Kostova: Historiantutkija
  21. Melissa Marr: Ilki ihana
  22. Erin Morgenstern: Yösirkus
  23. Elina Pitkäkangas: Kuura
  24. Celia Rees: Noitalapsi
  25. Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu
  26. Nora Roberts: Morriganin risti
  27. Terry Pratchett: Magian väri
  28. Angie Sage: Magiaa
  29. Darren Shan: Friikkisirkus
  30. Mats Strandberg: Risteily
  31. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
   
Tässä vielä kuvallinen katsaus siihen, mitä lukuvinkkejä löysin omasta hyllystäni nopealla silmäyksellä. Näistä olen lukenut vain Harry Potter ja Viisasten kiven ja Nimeni on Skelligin, molemmat useampaankin kertaan. Jostain syystä kokoelmaani on kertynyt paljon kauhua, vaikka genreä harvoin luen.
 
  
Kysyin vinkkejä myös Twitterissä ja tässä muutamia poimintoja sieltä:
  


























Haasteessa mukana:

maanantai 11. syyskuuta 2017

Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset (Themis-kansiot #1)

"Nyt minusta on tullut kuolema, maailmojen tuhoaja."
  
  
Arvostelukappale
  
Sylvain Neuvelin scifisarjan ensimmäisen osan Uinuvat jättiläiset kansi on todella kaunis. Se kiinnitti huomioni jo heti katalogissa. Tapahtumista kerrotaan haastattelujen litterointien ja eri hahmojen henkilökohtaisten päiväkirjojen kautta kansioissa, mistä sarja saa nimensä. Se muistuttaa siksi paljon Max Brooksin zombie-teosta Sukupolvi Z maustettuna Jeff VanderMeerin Eteläraja-sarjan kaltaisella hämmennyksellä ja viittaauksilla maapallon ulkopuoliseen elämään.
  
Juuri tällä hetkellä pienet lapset ympäri maapalloatuojottavat tähtiin ja miettivät, mistä päin avaruutta robotin rakentaneet olennot ovat lähtöisin. Heistä saattaa tulla aikuisina astronautteja, insinöörejä, mitä sitten tuo löyty innoittaakaan heitä tekemään. Parinkymmenen vuoden kuluttua yksi noista lapsista saattaa rakentaa uudenlaisen moottorin, joka mahdollistaa aurinkokunnan ulkopuolelle matkustamisen, vain siitä syystä, että hän näki jättiläisrobotin lapsena. (s. 241)
  
Teoksella ei ole varsinaista päähenkilöä, joskin eri henkilöitä haastatteleva, nimettömäksi jäävä hahmo onkin hyvin keskeisessä roolissa. Nimetyistä hahmoista pidin eniten Rosesta, joka teoksen alussa löytää lapsena ensimmäisen osan jättimäisestä palapelistä ja jota aikuisena tutkii eri alojen ammattilaisita kootun ryhmän kanssa. Toinen suosikkini on sähäkkä lentäjänainen, Kara. 
  
Sivilisaatio, joka rakensi nämä artefaktit -- sen edustajia olisi pidetty jumalina tai demoneina -- yliluonnollisina olentoina. (s. 38)
  
Pidin teoksen ideasta ja kerrontatyylistä, mutta olin hieman pettynyt siihen, kuinka tarinaa kuljetettiin. Juoni oli paikoin harmillisen ennalta-arvattava. Olin kuitenkin alussa todella kiinnostunut, mutta loppua kohden enevässä määrin hämmentynyt ja pikkuisen pettynyt, sillä jännitettä kasvatettiin aluksi tasaisesti, mutta jossain kohtaa se jumittui kellumaan samalle tasolle. Olen silti kiinnostunut lukemaan jatko-osankin, jos se suomennetaan, etenkin sen jälkeen mihin tunnelmiin aivan teoksen viimeiset sivut minut jättivät. Tahdon tietää lisää jättiläisnaisesta ja sen tekijöistä. Näihin kysymyksiin vihjaistiin jo puolittaisin vastauksin teoksessa, mutta luulen seuraavan osan paljastavan paljon lisää.
  
Et varmaan halua, että sinut muistetaan idioottina, joka aloitti kolmannen maailmansodan. (s. 124)
Arvosana:

  
Takakannesta:
Ihmiskunnan suurin mysteeri alkaa avautua
  
Kun 11-vuotias Rose ajaa pyöräillään syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtava metallinen, valoa hohtava käsi. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa tiimin, joka löytää lisää metallisia ruumiinosia eri puolilta maailmaa. Osista muodostuu jättiläismäinen patsas, jonka alkuperän ja käyttötarkoituksen Rose ryhmineen aikoo selvittää. Mihin kaikkeen jättiläinen pystyy ja kuka saa sen voimat käyttöönsä?
  
Uinuvat jättiläiset on noussut valtavaksi kansainväliseksi ilmiöksi. teos on ollut arvostelumenestys ja se on saanut laajan faniyleisön, joka hehkuttaa kirjaa sosiaalisessa mediassa ja odottaa innolla kirjaan pohjautuvaa elokuvaa.
  
"Hätkähdyttävä debyytti." - Library journal
    
Suomentanut: Juha Ahokas, 350 sivua, Like 2017
  
Alkuperäinen nimi: Sleeping Giants (2016)
  
Sarjassa ilmestyneet:
  • Uinuvat jättiläiset, 2017 (Sleeping Giants, 2016)
  • Waking Gods, 2017
  • Only Human (ilmestyy maalikuussa 2018)
  
  
Samantyylisiä kirjoja: Max Brooks: Sukupolvi Z, Jeff VanderMeer: Eteläraja-sarja, Jennifer Vanderbes: Pääsiäissaari, Sylvia louise Engdahl: Lumotar

perjantai 8. syyskuuta 2017

Inspiroivia Instagram-tilejä

Ikuinen lukutoukka -blogissa listattiin suosikkitilejä Instagramista. Halusin tästä innostuneena listata omia lemppareitani, ja etenkin niitä tilejä, joiden kuvat ovat inspiroineet minua kuvatessani kirjoja. En olekaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi, kuinka samanlainen tyyli näissä tileissä on, joskin jokaisella käyttäjällä on toki oma persoonallinen otteensa ja lukumakunsa. Joukossa on niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia tilejä, aakkosjärjestyksessä. Ketkä ovat sinun suosikki-bookstagrammaajiasi? Vinkkaa minulle! Jos sinulla on Instagram-tili, jota en vielä seuraa niin hihkaise kommenteissa tai seuraa minua täällä.
    

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

"Tupac sanoi, että kaikki menee perseelleen, ku pikkuskideihin kylvetään vihaa, ja siksi sen bändin nimi Thug Life tulee sanoista 'The Hate U Give Little Infants Fucks Everybody'."

  
5.8. oli He-YA, nuortenaikuisten kirjallisuuteen keskittyvä tapahtuma Helsingissä (lyhyt raporttini täällä). Siellä jaettiin sadalle ensimmäiselle kävijälle ennakkokappale Angie Thomasin teoksesta Viha jonka kylvät, joka ilmestyy virallisesti tänään. Luin kirjan heti tapahtuman jälkeisen illan, sekä seuraavan päivän kotimatkan aikana Onnibussissa Helsingistä Ouluun. Tämä silmiä avaava teos on yksi TOP 10 -listani kirjoista tältä vuodelta.
 
"Musta tuntuu niinku mun pitäis pyytää anteeks kaikkien valkosten puolesta." (s. 333)
  
Teos on vakavista teemoistaan huolimatta nopealukuinen ja vaikka luulin olevani jossain määrin tietoinen, kuinka vaikeaa on olla tummaihoinen nykyaikana, yllätyin siitä, että se on vieläkin vaikeampaa. Se on toki ollut vaikeaa aina, kiitos etenkin valkoihoisten ennakkoluulojen ja pelkojen, mutta esimerkiksi Suomessa on parin viime vuoden aikana ollut todella vaikeaa olla erilainen tai erilaisuuden / moninaisuuden puolustaja. 
  
Teoksen päähenkilö on 16-vuotias Starr. "Faija sanoo, että se anto mun nimeksi Starr siksi, että mä olin valo sen pimeydessä." (s. 228) Hän asuu ghetossa, mutta käy koulua kaupungin paremmalla, vakoisella puolella. Starrin ghettominä ja kouluminä eroavat toisistaan, jälkimmäisessä maailmassa ei kannata leimaantua siksi "vihaiseksi mustaksi muijaksi". Lukija putoaa teoksen alussa keskelle bileitä, joissa ammuskellaan. Khalil, Starrin ystävä lapsuudesta asti tarjoaa tytölle kyydin bileistä kotiin, ennen kuin poliisit tulevat paikalle.
  
Kaksikko on jo kaukana ammuskelusta, kun poliisi pysäyttää heidät. Starrille on jo lapsena opetettu, kuinka käyttäytyä poliisien kanssa. "Mua ei ole kasvatettu pelkäämään poliiseja, vaan käyttäytymään fiksusti niiden seurassa." (s. 26) Khalil ei ole saanut samaa oppia, ja kysyessään Starrilta, onko tällä kaikki ok, poliisi ampuu pojan luullessaan tämän tavoittelevan asetta.
 
Mä olen nähnyt sellaista tapahtuvan vaikka kuinka monta kertaa: mustaihoinen saa surmansa vain siksi että on musta. (s. 36)

Olin katsonut vähän ennen kuin lähdin Helsinkiin alla olevan videon (nenäliinavaroitus!) ja se antoi todellisuusiskun, sillä suomalaiselle valkoiselle lapsellehan sanotaan aina, että poliisiin voi luottaa. Se toimi hyvänä pohjana teoksen lukemiselle. Toki olen tietoinen siitä, että ei-valkoihoisen näköisiä viedään todella usein syyttömänä vankilaan tai ammutaan poliisien toimesta perusteettomasti, mutta on se silti epäreilua ja surullista, että tämä kirja on totta niin monelle.

Helmikuussa 2012 vapaaehtoiseen asukasvartioon kuulunut George Zimmerman ampui 17-vuotiaan tummaihoisen aseettoman pojan, Trayvon Martinin. Zimmermanin mukaan kyse oli itsepuolustuksesta. -- Vastalauseena Zimmermanin syytteestä vapauttamiselle aktivisti Alicia Garza kirjoitti Facebook-päivityksen, jonka mukaan mustien hengellä ”on väliä”. Garza ja hänen tuttunsa -- alkoivat levittää #blacklivesmatter-aihetunnusta sosiaalisessa mediassa -- Naiset perustivat myös samannimisen järjestön. Tunnuslauseen käyttö yleistyi elokuussa 2014 -- Vaaleaihoinen poliisi ampui Fergusonissa kuoliaaksi aseettoman 18-vuotiaan tummaihoisen Michael Brownin, mikä johti mielenosoituksiin ja mellakoihin.
 Black Lives Matter -liikkeesstä Wikipediassa.
  
  
Tarinassa seurataan Starrin elämää Khalilin kuoleman jälkeen, kuinka hän käy sisäistä taistelua uskaltaako nousta vääristynyttä oikeuskäsitystä vastaan ja mennä todistamaan, että hän ja Khalil eivät olleet tehneet mitään väärää. Starr menetti jo toisen ystävän luodeille, mutta ei voi käydä menetystään läpi koulussa, koska kukaan ei tiedä Khalilista ennen kuin hänen naamansa on uutisissa.

Triviaa: Starr on Harry Potter -fani ja kirjasta löytyy lukuisia Potter-viitauksia. Hän on myös Jordan-kenkien suurkuluttaja ja tytöllä onkin kyseisiä tossuja kunnioitettava kokoelma. Starrilla on valkoinen poikaystävä, josta hänen isänsä ei vielä tiedä, sillä tyttö pelkää tämän reaktiota.

"Mä oon valkonen, niinkö?" se sanoo, niinku kuulis asiasta ensimmäistä kertaa. "Mitä vitun tekemistä sillä minkään kanssa on?" 
"Kaikki! Sä oot valkonen, mä musta. Sä oot rikas, mä en." 
"Ei sillä oo mitään väliä!" se sanoo. "Mä en välitä sellaisesta, Starr. Mä välitän susta." (s. 146)
  
Suosittelen katsomaan myös Netflixin sarjan Dear White People.


Silti mä olen sitä mieltä, että jonain päivänä asiat muuttuu. Miten? Mä en tiedä. Milloin? Sitä mä varsinkaan en tiedä. Miksi? Siksi että aina on joku, joka taistelee. Ehkä nyt on mun vuoro. (s. 393)
  
Arvosana:
   
Takakannesta:

Kun mä olin kakstoista, mutsi ja faija piti mulle kaksi puhuttelua.
Toinen oli se tavallinen kukkia ja mehiläisiä -juttu. 
Toinen koski sitä, mitä pitää tehdä jos poliisi pysäyttää. 

Tee täsmälleen niinku poliisi käskee.

Pidä kädet näkyvissä.
Älä tee äkkinäisiä liikkeitä.
Puhu vain kun sua puhutellaan.
  

16-vuotias Starr on köyhän slummin kasatti, joka käy koulua paremmalla puolella kaupunkia. Ristiriita kahden maailman välillä kärjistyy, kun poliisi yhtenä iltana ampuu Starrin lapuudenystävän.
  
Starr on paikalla ja tietää, ettei ampumiseen ollut mitään syytä. Hänen todistuksensa voi kuitenkin tuhota koko mustan yhteisön, ja myös maksaa hänen henkensä.

"Tämä tarina on tärkeä. Tätä tarinaa tarvitaan."
- Kirkus Review
   
Suomentanut: Kaijamari Sivill, 426 sivua, Otava 2017
  
Alkuperäinen nimi: The Hate U Give (2017)
    
Kirja on luettu myös näissä blogeissa: Carry On Reading, Kujerruksia, Sivujen välissä

maanantai 4. syyskuuta 2017

Anne Leinonen: Kirjanoita

"Vitriineissä oli kirjoja. Ohuita ja paksuja, tummakantisia ja kirkkaita. leveitä, korkeita, matalia, järkäleitä, pienenpieniä. Aitoja ja oikeita paperisia kirjoja."
  
    
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla.
    
Tuotteliaan spefikirjailija Anne Leinosen tuore, nuorille suunnattu Kirjanoita aloittaa kaksiosaisen sarjan, jonka toinen osa Noitakirja ilmestyy keväällä 2018. Teos on ylistyslaulu kirjarakkaudelle ja se vertautuu mm. Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjoon, Hanna Kauppisen Kirjaan, jota kukaan ei koskaan lukenut ja Michael Enden Tarinaan vailla loppua.

Helbyssä oli aina raikasta ja puhdasta. Tehtaan savut, bensiininkäryt ja ilmastonmuutos olivat vain uhkakuvia, joita leviteltiin tarinoissa. Rooman klubi -nimisessä fiktiivisessä sarjassa oli kuvattu maailman tuhoutumista erilaisten vitsausten kourissa, sitä oli käsitelty äidinkielentunneilla klassisena esimerkkinä dystopia-kirjallisuudesta. (s. 61-62)
  
Teoksen miljöö Helby on Helsingin rinnakkaistodellisuus, jossa on hieman samaa, mutta monet asiat ovat hyvin erilaisia kuin meille tutussa maailmassa. Esimerkiksi Googlen sijaan hakukoneen nimi on Moogle ja kadulta voi napata riksakyydin. Päähenkilö on 17-vuotias, lukion kesken jättänyt helbyläinen Aura, joka näkee välähdyksiä tuohon toiseen kaupunkiin. Hän etsii töitä ja päätyy Menetettyjen unelmien taloon, jonka kellarissa on piilossa salaisuus. 
 
Näytti siltä kuin kaupunki olisi hautautunut osin hiekkaan ja kivierämaahan, ja siitä oli jäänyt jäljelle vain sieltä täältä sojottavia rakennusten runkoja. (s. 174)

Helbyssä ei ole kaikki kunnossa. Muutama vuosikymmen aikaisemmin pohjoinen muuttui joutomaaksi hiekkamatoineen, Auran äiti katosi tytön ollessa vuoden vanha, maailma kutisuu, eikä sellaisia paikkoja kuten Praha tai Japani tunneta enää ja paperi korruptoituu: kirjat ja muut paperituotteet ovat hapertuneet ja mädäntyneet pois. Korvaavaksi materiaaliksi ovat tulleet muovi, kangas ja metalli, lehtiä luetaan älymuovilta ja läpysköistä, jotka ovat eräänlainen versio tablettitietokoneesta. Aura on himolukija, joka ahmii tarinoita e-kirjoina.

Tarinoiden sankarittaret olivat Auralle paljon tutumpia ja mielenkiintoisempia kuin elävän elämän ihmiset. (s. 43)
   
Teoksen maailmassa kirjojen sanoja voi käyttää taikomiseen ja tarinassa vilisee viittauksia Harry Potterista Dyyniin ja Universumin tomusta Ronja ryövärintyttäreen. Kaikki kirjassa mainitut teosnimet on koottu loppuun näppäräksi luetteloksi, josta voi poimia lukuvinkkejä. Kirja sopiikin parhaiten nuorelle lukijalle, joka ei vielä tunne spefin kenttää kaikkia pimeitä nurkkia myöten, vaan kaipaa uusia teos suosituksia ja haluaa uppotua houkuttelevaan ajatusleikkiin maailmasta, joka on melkein kuin omamme.

Taikuus. Siinä maistui uhka, pimeys ja voimakas tahto. Siinä tuoksui inkivääri ja syreeni, suopursu ja kanerva. (s. 50)
   
Kirjanoita on oikein kelvollinen tulokas kotimaisen urbaanin fantasian kentälle. Hahmot ovat kiinnostavia, vaikka heihin ei ehdikään tutustumaan kauhean syvällisesti, miljöö on kiehtovalla tavalla tutun ja uuden sekoitus, tarina etenee jouhevasti ja juoni pääsee välillä jopa yllättämään lukijan. Nähtäväksi jää, millaisena Leinonen kuvaa todellisen Helsingin Auran silmin, sillä tytön täytyy matkustaa maailmojen välillä pelastaakseen ne molemmat.

Jokainen kirja on mahdollinen todellisuus ja reitti toiseen aikaan ja paikkaan. Jokainen kirja on totuus ja valhe. (s. 188)
   
Arvosana:
  
Takakannesta:
Seitsemäntoistavuotias Aura asuu Helbyssä, joka muistuttaa 2010-luvun Helsinkiä. Hän näkee välähdyksiä toisesta maailmasta: kun hän katsoo näyteikkunaa Bulevardilla syyssäässä, ikkunasta heijastuu lumimyrsky ja hänen takanaan kulkee ihmisiä, joita ei ole olemassa. 
   
Auran uusi työpaikka Menetettyjen unelmien talossa vie hänet totuuden äärelle. Aura tutustuu kirjoihin täynnä taikaa ja noitiin, joiden tehtävä on säilyttää kirjojen mahti ja tasapaino kahden kaupungin välillä. Siellä hän kohtaa myös kiehtovaan Pyryyn, jolla on salaisuus.
  
Pian Aura huomaa ratkaisevansa montaa eri arvoitusta. Miten valita puolensa, kun ei tiedä käyvänsä taistelua?
   
Atorox-palkittu Anne Leinonen on kirjoittanut urbaanin fantasiateosparin. Kirjanoita aloittaa tarinan, jonka päättää Noitakirja keväällä 2018.
    
226 sivua, WSOY 2017

perjantai 1. syyskuuta 2017

Heinä- ja elokuun luetut

Hupsis, en muistanut tehdä heinäkuun luetuista koostetta, joten tällä kertaa tuleekin kahden kuukauden luetut. Kuvassa kesäloman kirjahankinnat. Ishiguron teos on ollut pitkään lukulistalla ja se löytyi sattumalta enstisen kotikyläni pikkukaupan saa ottaa -kirjahyllystä, kun kävimme siskojeni kanssa nostalgisoimassa entisiä kotiseutuja ja samalla esittelemässä niitä miehelleni. Oikealla olevassa kuvassa on maalaisidyllin keskellä sijaitseva puoti. Heti kaupan takana on järvi ja lehmiä laiduntamassa niityllä ja metsän puolella tie nousee mäelle, jonka päällä on vanha ala-aste (päärakennus on jo reilusti yli satavuotias). 
  • Alex Capus: Léon ja Louise (0,50€)
  • Frances Hodgson Burnett: Pikku lordi (1€)
  • Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina (ilmainen)  

Risingshadowlle on tullut luettua taas useita teoksia: Kirjanoita, Ansassa, Kaaoksen päivät ja Suden tie, eli niistä blogissani myöhemmin, kun kritiikit ovat sivustolla ilmestyneet. Tuomo Jäntin Verson luin jo aikaisemmin, ja siitä tuli artikkelini Nörttityttöjen blogissa, mutta kirjoittelin siitä myös Risingshadowlle, eli hieman erilainen teksti tulossa siitä vielä.
  
Luin sekä heinä- että elokuussa kahdeksan kirjaa, kiitos lukumaratonien ja haasteiden. Heinäkuun paras lukukokemus oli Hakekaa kätilö ja elokuussa Kaaoksen päivät. Tuulen varjo ja Ansassa tuottivat pettymyksiä, Hänet täytyy tappaa ja Viha jonka kylvät pääsivät yllättämään. Alla kaikki luetut:
    
Heinäkuu: (8 kirjaa, 2234 sivua)

Elokuu: (8 kirjaa, 2463 sivua)
  • K.K. Alongi: Ansassa (bloggaus tulossa)
  • Angie Thomas: Viha jonka kylvät (bloggaus tulossa 6.9.)
  • Claudia Gray: Ten Thousand Skies Above You
  • Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja viisi: Virus
  • Enid Blyton: SOS ja aution talon vanki
  • Chris Weitz: The Young World - Kaaoksen päivät (bloggaus tulossa)
  • Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset (bloggaus tulossa)
  • Beth Lewis: Suden tie (bloggaus tulossa)







Syyskuun lukukorissa ovat: (Peter S. Beaglen Viimeinen yksisarvinen ja Michael Bondin Paddington-karhu tulee kaupunkiin eivät mahtuneet koriin kuvauksen ajaksi)

  • Kiera Cass: Perjätär
  • Justin Cronin: Peilikaupunki
  • Claudia Gray: A Million Worlds With You
  • Anna Hallava: Valpuri Vaahteran maaginen korva
  • Sarah J. Maas: Throne of Glass - Lasipalatsi
  • Affinity Konar: Elävien kirja
  • Erika Vik: Seleesian näkijä

Kuulumisia

Mieheni oli kesän aikana kahdesti Saksassa, ensin työmatkalla ja sitten peleihin keskityvässä Gamescom-tapahtumassa. Hän kävi siellä siis viime vuonnakin ja toi toiveestani molemmilla kerroilla Fallout-peleistä tutun Bobblehead-figuurin, jotka nyökyttelevät tälläkin hetkellä päitään tietokoneeni päällä. Pullonkorkkia pitelevä Berter on viime vuodelta ja kädellään seisova Agility liittyi joukkoon nyt. Tällä kertaa sain myös yllätyksenä Korpinkynsi-kirjanmerkin ja punaisen fidget spinnerin, jonka oli saanut ilmaisena mainoslahjana (mustan ostin vähän ennen Hel-YA -tapahtumaa).
 
    
Tänään 1.9. alkaa kuusi kuukautta kestävä työharjoitteluni. Kerron myöhemmin lisää työnkuvasta, kunhan saan itsekin sen paremmin selville, mutta se liittyy koulukirjastoihin ja tietokantoihin. Odotan kyllä mielenkiinnolla kokemusta. Olen ollut 2006-2007 vuoden verran sivukirjastossa työharjoittelussa ja se oli todella mahtava paikka, joka vakuutti minut siitä, että haluan isona kirjastotädiksi. 
  
Olen suunnitellut mm. Kirjamessuja silmälläpitäen kirjanmerkkiä / käyntikorttia blogilleni. Siitä lisää, kunhan etenee toteuttamisvaiheeseen. Ihan mahtavaa päästä tänäkin vuonna mukaan messuille, ja tällä kertaa olen myös puhumassa yhdessä paneelissa. Kunhan messulehti ilmestyy, niin voin kertoa mitä, missä ja milloin. 
    
Ja loppuun vielä pari mainosta: Lukutoukat ja kirjanörtit -facebookryhmän syyskauden kimppalukuteokset on valittu. Mukaan saa liittyä jo yksi tai useampi teos kiinnostaa! Myös Neekkiksen kanssa vetämäni lukupiiri valitsi syksyn kirjat.
  
  

torstai 31. elokuuta 2017

Claudia Gray: Ten Thousand Skies Above You (Firebird #2)

"Even if I can put the three parts of Paul's soul together again, he might never be the same."
  
   
Ihastuin Claudia Grayn Firebird-sarjan ensimmäiseen osaan A Thousand Pieces of You. Niinpä pyysin Oulun kaupunginkirjastoa hankkimaan myös toisen osan kokoelmiinsa, mutta siinä menikin pidempään kuin olin osannut varautua. Ehdotukseni hyväksyttiin ja teos siirtyi hankittavana statukselle jo 2016 helmikuussa ja kirjan sain lainaan viimein nyt elokuussa. Ahmaisin sen parilla istumalla, ja oli ihanaa lukea pitkästä aikaa englanniksi. Vaikka tämä ei aivan ylläkään edeltäjänsä tasolle, on se erittäin nautittavaa YA-kirjallisuutta.   
    
I loved him so much. I love him still; I will always love him, I think, to the end of my life. (s. 260)
   
Tällä kertaa Margueriten on metsästettävä rakkaan Paulinsa pirstaleita, kun hänen sielunsa (paremman sanan puutteessa), on tahallisesti revitty kappaleiksi ja levitetty usean eri ulottuvuuden versiohinsa. Toisin kuin muut matkaajat, Marguerite on erityinen. Hän ei unohda omaa minäänsä astuessaan muiden ulottuvuuksien itseensä. Triadversen soluttautuja teki hänestä täydellisen matkaajan, taka-ajatuksena kiristämällä hyödyntää hänen kykyään omiin tarkoituksiinsa. 
    
The selves we enter during our cross-dimensional travels aren't supposed to remember anything we do while we're in charge of their bodies. -- But I'm a "perfect traveler" -- Every single Marguerite I've ever visited must have remembered everything I did and said in her life. (s. 267)
  
Nautin suuresti, kun Marguerite hyppää uuteen ulottuvuuteen ja lähtee selvittämään ajankuvaa, lähipiiriään ja Paulin olinpaikkaa. Teoksessa vierailtuja  rinnakkaistodellisuuksia ovat mm. Warverse, jossa on kolmannen maailmansodan aikainen Amerikka (josta pidin ehkä eniten tässä kirjassa), Mafiaverse, jossa Marguerite joutuu kidnapatuksi, Russiaverse, missä jo ensimmäisessä kirjassa tavattu Marguerite on Venäjän tsaarin tytär sekä pahamaineinen Triadverse, joka haluaa tuhota kaikki ne ulottuvuudet, jotka ovat kehittämässä maailmojen välillä matkustamisen mahdollistavan Firebird-teknologian.
   
Harmillisesti pari juonenkäännettä, joista aluksi vain vihjaillaan oli liian ennalta-arvattavia, mutta onneksi teos tarjoili myös yllättäviä käännöksiä, jotka saivat minut henkäisemään ääneen. Margueriten ja Paulin rakkauteen tulee ryppyjä. kun Paulin yhteenkasattu sielu päätyy versioon, joka on masentunut ja tämä varjostaa parin suhdetta. Luulen, että kolmas osa (jonka lainasin jo heti perään) keskittyy jossain määrin Margueriten ja Paulin suhteen korjaamiseen ja Triadia vastaan kamppalemiseen. Kiinnostavia lukuhetkiä siis tiedossa. 
   
The multiverse is infinite. So yeah, we go through some terrible things together, and I've seen versions of you who are darker and damaged, And I don't care. I want you even when you're broken. I want you even when you are broken. I want you no matter what. I love you completely. (s. 418)
© Niina Tolonen
 
Aloitan syyskuussa kuuden kuukauden työharjoittelun joka keskittyy mm. koulukirjaston tietokannan päivittämiseen, joten luku- ja bloggaustahti varmaan hieman hidastuu. Onneksi varastossa on muutama Risingshadow-kritiikki ja rästipostaus, joita ei ole vielä julkaistu, niin niistä saa jo monta postausta aikaiseksi. 
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
A terrible calm comes over me. Maybe this is what people feel like before they commit murder. “You killed Paul.”

“Not kill,” Conley pants. He’s still fighting to breathe normally. “I splintered him. Not the same thing at all.”

“You tore his soul into pieces! You broke him apart!”

Conley’s grin isn’t as cocky when he’s sprawled on the floor. “But you can put him back together again.”
   
426 s. Harper Teen 2015
  
Sarjassa ilmestyneet:
    
Myös näissä blogeissa on matkattu rinnakkaisulottuvuuksiin: Notko, se lukeva peikko, Todella vaiheessa 
  

tiistai 29. elokuuta 2017

Lukupiirissä: Agatha Christie: Hänet täytyy tappaa

"Jos tämä on murha, se on hyvin nokkela murha."
  
   
Kesäkuun lukupiiriteos
   
Tästä Agatha Christien teoksesta Hänet täytyy tappaa en ollutkaan aikaisemmin kuuullut, kun lukupiiriä kanssani vetävä Neekkis ehdotti teosta kesän lukupiiriin. Kevään ja syksyn teokset valitsemme äänestyksellä, mutta kesän luetut on valittu vetäjien toimesta, ehdotamme toisillemme usein siis omilla lukulistoilla olevia teoksiamme. Christien lisäksi kesän lukupiiriteoksiksi päätyivät Anu Holopaisen Molemmin jaloin ja Peter S. Beaglen Viimeinen yksisarvinen minun lukupinoistani.
  
Tämä on toinen Christieni, ensimmäisenä luin melko kliseisesti Eikä yksikään pelastunut, senkin (netti)lukupiiriin. Se oli yksittäinen teos, eikä siis osa Christien Hercule Poirot tai neiti Marple -sarjoja. Olen kyllä Poirotin tutkimuksiin tv-sarjana tutustunut, mutta tämä on ensimmäinen teos jossa pääsen lukemaan hänen rikosten ratkaisukyvystään. Huvittavasti Poirot esiintyi kirjassa varsin vähäisessä sivumäärässä (enimmäkseen kahteen osaan jaetun teoksen jälkimmäisellä puoliskolla) ja varsin pompöösinä.
  
Ei ei, älkää keskeyttäkö minua. Saatte luvan kuunnella nyt minua - Hercule Poirot puhuu! (s. 185)
  
Teoksen teema on varsin kiehtova: Poirot ja joukko muita turisteja on Jerusalemissa. Poirot kuulee sulkiessaan ikkunaa lauseen: "Ymmärrätkö nyt että hänet täytyy tappaa" ja kiinnittää sen vuoksi erityisen paljon huomiota kanssamatkustajiinsa. Muita keskeisiä hahmoja ovat amerikkalainen perhe, jota ylipainoinen äiti ohjailee tyrannimaisesti, englantilainen naispoliitikko lady Westholme, lääkäriksi opiskeleva neiti Sarah King ja tohtori Gerard, ranskalainen psykologi. 
    
Uskonto on hyvin kummallinen asia. Yhdestäkin paikasta minut käännytettiin tänään takaisin, koska minulla oli hihaton puku. Ilmeisesti Kaikkivaltias ei pidä käsivarsistani, vaikka on itse ne luonut. (s. 9)
  
Christien modernius ja ajankohtaisuus yllätti täysin. Hänen teoksessaan on siis naispoliitikko ja naislääketieteen opiskelija 1930-luvulla! Jennifer Worthin Hakekaa kätilö-muistelmista saamani kuvan mukaan tuona aikana Briteissä ei naisen asema ollut aivan noin hyvä, eikä edes 1950-luvullakaan vielä. Christie myös leikittelee tällä, sillä eräässä kohtauksessa hän on laittanut Lady Westholmen puhumaan avioerolain päivittämisestä samaan aikaan, kun kliseinen, huomaamaton naishahmo kirjailee nuupahtaneita kukkia käsityöhönsä.
  
Katsokaa ympärillenne tämän päivän maailmaan, seuratkaa poliittisia ideologioita ja kansan johtajia. Inhimillisyys, sääli ja veljeys on julistettu pannaan. (s. 36)
  
Käännöksestä on vastannut suomentajakurssin työryhmä, jossa mukana on sellainenkin nimi kuin Kersti Juva. Ja opiskelijahuumori lienee kukkinut käännöstä tehdessä, sillä teoksesta löytyy muutamia suupielet ylöspäin nostavia kohtauksia, esim. "Te olette kova! -- Joissakin asioissa olen timantinkova." Vertailimme paikoin erikoisia käännöksiä yhdellä lukupiiriläisellä mukana olleeseen alkukieliseen painokseen. Esimerkiksi puuhevosta muistuttavat sieraimet ja Porotin ranteessa jököttävä iso ja turpea antiikkikello olivat englanniksi hyvin eritavoin ilmaistuja. 
  
Suomennos oli kyllä pääosin erittäin sujuva ja aikaa hyvin kestänyt, mutta pari sanaa jäi lillukanvarsiksi, kuten pitkäkäinen (tarkoittaen ilmeisesti suorakaidetta tai pitkulaista). Äitityrannia kuvattiin luovasti monin ei-niin-kehuvin synonyymein, tässä muutama maistiainen: "muodoton vanha buddha", "kuin lihava hämähäkki verkossaan", "ilkeä kiiluvasilmäinen lihamöhkäle" ja "se vanha paholainen, kuin kuvottava epäjumalankuva".
  
Suosittelen lukemaan tämän teoksen erityisesti lukupiirissä, sillä se herättää varsin mielenkiintoisia keskusteluita naisen asemasta ja ajakuvasta, sekä monista kohdista, jotka teoksen tapahtumahetki ja oma aikamme eroavat hämmentävän vähän. Meidän lukupiirimme kokoontui uimarannalla ja pian tapaamisen päättymisen jälkeen aluetta huuhtoi kesäinen sadekuuro, joka kasteli minut päästä varpaisiin. Kirjan ja puhelimen olin onneksi käärinyt piknik-huopaan, niin ne eivät kastuneet.
     
Arvosana:
    
Takakannesta:
Kukapa ei olisi halunnut päästä hänestä eroon...
  
"Ymmärrätkö että hänet täytyy tappaa?" Hercule Poirot oli juuri saapunut Jerusalemiin, kun hän kuuli uhkauksen yön hiljaisuudessa sulkiessaan hotellihuoneen ikkunaa. Tuntisin kyllä tuon äänen, hän mutisi itsekseen.
  
Näin alkaa tarina rikkaasta amerikkalaisesta perheestä, jota hallitsee leskirouva Boynton sadistisella julmuudella. Kuin lihava hämähäkki verkossaan tämä nainen vaanii perillisiään. Seurustelu ulkopuolisten kanssa on kielletty, eikä kukaan saa tehdä mitään ilman vanhan rouvan lupaa. Paine käy sietämättömäksi nyt, kun nuoret matkalla ollessaan näkevät muutakin maailmaa. Tunnelma kiihtyy, ahdistuu, jännityy äärimmilleen... ja niin lopulta käy, että Hercule Poirotin ammattitaitoa tarvitaan.
  
Suomentanut: Helsingin yliopiston suomentajakurssin työryhmä, 204 sivua, WSOY 2010 (6. painos, 1. painos 1971)
  
Alkuperäinen nimi: Appointment With Death (1938)

lauantai 26. elokuuta 2017

Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja viisi: Virus

"-Kokonainen tutkimaton planeetta, josta me ehdimme 
elinaikanamme nähdä vain pienen palan."
  
  
Ahmaisin Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin yhteistyössä kirjoittaman ja Pasi Pitkäsen upeasti kuvittaman varhaisnuorten scifisarjan Kepler62 viidennen osan Virus elokuun lukumaratonilla
    
    
Vihdoin ja viimein tarina nytkähtää isosti eteenpäin, kun pitkään varjeltuja salaisuuksia alkaa paljastua, kuten miksi maapallo on muuttumassa elinkelvottomaksi. Lasten on myös päätettävä, kuka puhuu totta ja mikä heidän todellinen tehtävänsä onkaan. Viimeiseen osaan on jätetty vielä isoimmat paukut ja en malta odottaa, että Salaisuus ilmestyy.
  
Nuoret ovat asuneet uudella planeetalla seitsemisenkymmentä, aurinkoista kesäpäivää, ja he ovat tuudittautuneet siihen, että sää tulee aina olemaan yhtä suosiollinen. Eräänä aamuna koko ympäröivä luonto on kuitenkin muuttunut nopeasti aivan toisennäköiseksi.
  
  
Koko vihreä ruohomeri oli yhdessä yössä muuttunut värien kaaokseksi. Kuin joku hullu taiteilija olisi yön aikana käynyt roiskimassa punaista, villin oranssia, kirkkaan keltaista ja kaikkia muitakin palettinsa värejä ympäriinsä jättäen heidät keskelle kirjavaa sekamelskaa. Värien määrä oli yksinkertaisesti liikaa aisteille. (s. 38-39)
  
Suuret eläimet vaeltavat lämpimämmille seuduille. Syksy vaihtuu pikakelauksella talveksi ja Parvela/Sortland-kaksikko on heittänyt ovelan Star Wars-viittauksen tarinaan (vihje: mitä Han Solo ja Luke Skywalker tekivät Tauntaun kanssa jäisellä Hoth-planeetalla). Aivan loistava nyökkäys genre-klassikkon suuntaan. 
    
   
Nautin suuresti lukemisesta ja kuvitus tuki kerrontaa mainiosti. Suosittelen tätä sarjaa erityisesti vähemmän lukeville pojille lukuinnon kimmokkeeksi - kuvat ja tarinan pelillisyys vievät mukanaan, eikä sivumääräkään ole massiivinen. Toki näitä voivat lukea myös tytöt ja kaikenikäiset aikuisetkin. Näissä on tasoja monenlaiselle lukijalle. 
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Kepler62-avaruusseikkailun viidennessä osassa uusi kotiplaneetta tarjoaa lapsille joukon yllätyksiä. Vuodenajan vaihtuvat tiuhaan: värikäs syksy on ohi yhdessä päivässä ja tilalla on hyytävä kylmyys ja lumimassat. Luonnonoloja vastaan kamppailevat lapset joutuvat silmäkkäin myös yhä isompien epäilysten kanssa. Joku heistä tietää asioista enemmän kuin muut. Kun Ari ja Marie löytävät oudon luotaimen ja sen lähettämän salaperäisen viestin, heidän on vihdoin aika päättää seisovatko he samassa vai eri leirissä.
   
189 sivua, WSOY 2017
  
Kepler62 on luettu myös täällä: Kirjavinkit, Kirjojen keskellä, Kirjahilla
  
Sarjassa ovat ilmestyneet:
  1. Kutsu (kevät 2015)
  2. Lähtökaskenta (syksy 2015)
  3. Matka (Kevät 2016)
  4. Pioneerit (Syksy 2016)
  5. Virus (Kevät 2017)
  6. Salaisuus (Ilmestyy syksyllä 2017)

torstai 24. elokuuta 2017

Enid Blyton: SOS ja aution talon vanki | Lapsuuteni kirjasuosikit -haasteen kooste

"- Mutta emmekö me voisi ratkaista jotain salaisuutta tai muuta sellaista?"
  
  
  
Huomasin vähän aikaa sitten Twitterissä kuvan yhdestä Enid Blytonin SOS-sarjan teoksesta. Luin koko sarjan samaan aikaan (eli peruskoulun ensimmäisten kuuden vuoden aikana) kuin 3 etsivää- ja Merja Jalon Nummelan ponitallilaiset -sarjojen kirjoja. 
  
Laitonkin sitten kuvan innoittamana SOS-sarjan ensimmäisen osan Aution talon vanki varaukseen ja luin sen elokuun lukumaratonilla. Jostain syystä luin vain nämä SOS-kirjat enkä yhtään Viisikkoa (tai Salaisuus-sarjan teosta), vaikka seurasinkin siitä tehtyä sarjaa tv:stä. Lyhykäisen kirjan lukemisessa ei paljoa aikaa kulunut ja huomasin, etten muistanut enää yhtään mitään tästä sarjasta.
  
SOS on seitsemän lapsen salaseura, jonka perustaminen oli sisaruspari Peterin ja Janetin idea. Muut jäsenet ovat Pam, George, Jack, Barbara ja Colin, unohtamatta spanieli Bellaa. Ryhmä kokoontuu Peterin ja Janetin luona puutarhavajassa, joka on lämmin talvellakin vieressä olevan kasvihuoneen lämmityksen ansiosta.
  
Eletään joulun jälkeisiä päiviä, ehkä jo tammikuuta, kun Peter ja Janet keksivät, että ryhmän voisi kutsua taas koolle. He pohtivat yhdessä, mitä salainen seura voisi tehdä. Heillä on tunnussana ja merkkinappi, mutta ei vielä salaisuuksia ja mysteereitä ratkaistavaksi.
  
Kun porukka on viettänyt koko päivän lumiukkoja tekemällä, huomaa Jack pudottaneena nappinsa pellolle ja menee yöllä etsimään sitä. Samalla retkellä hän näkee auton vetävän erikoista peräkoppia, josa kuuluu outoja ääniä. SOS saa ensimmäisen tehtävänsä, selvittää aution talon vangin.
  
Tarina oli paikoin epäuskottava, mutta herttaisen lastenkirjamainen. Aikuislukijalle mysteerin ratkaisu paljastuu jo alkumetreillä, mutta lapsilukijalle tämä saattaa olla hyvinkin jännittävä. Jäin kyllä ihmettelemään lasten talvivaatteita, sillä itse olen aina pukeutunut Michelin-mieheksi talvisin. 
     
Takakannesta:
SOS oli salainen kerho, jolla oli oma tunnussana, oma merkki ja omia jännittäviä asioita hoidettavina. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun Jack hukkasi merkkinsä ja hiipi myöhään illalla ulos sitä etsimään. Ellei niin olisi sattunut, hän ei olisi koskaan nähnyt salaperäistä autoa eikä kuullut vangin pelästynyttä huutoa autiosta talosta. Näin joutui SOS-kerho ensimmäiseen vaaralliseen seikkailuunsa, joka ei suinkaan jäänyt viimeiseksi.
  
Suomentanut: Vilho Hokkanen, 79 sivua, Tammi 1989
     
Alkuperäinen nimi: The Secret Seven (1949)
  

Lapsuuteni kirjasuosikit -haasteen kooste

  
Luin haasteen aikana viisi lapsuuden suosikkiani. Lindgrenin teokset ovat jokaisella lukukerralla aina yhtä vaikuttavia. SOS ja 3 etsivää palauttivat mieleen lapsuuden kesät, jolloin luin niitä, sekä Salapoliisin ja Vakoilijan käsikirjat. Peter Pania puolestaan oli kivaa lukea ensimmäistä kertaa itse ja kaikkein alkuperäisimmässä asussaan. Se oli suosikki iltasatujani, joita siskoni luki minulle, kun en vielä osannut lukea itse. 
  
Tässä vielä linkit kaikkiin luettuihin: