torstai 14. huhtikuuta 2016

Aikuisten värityskirjat - Unihiekkaa

    
Aikuisten värityskirjat on vuonna 2015 Suomeenkin rantautunut ilmiö, jonka suosion hiipumista on viime aikoina uutisissa nostettu esille. Kuulun Facebookissa useampaankin suomalaiseen ja kansainväliseen värittelijäporukkaan, eikä siellä ainakaan huomaa, että innostus olisi katoamassa mihinkään. Kirjojen vähentynyt myynti saattaa korkeintaan olla osoitus siitä, että trendien aallonharjalla ratsastavat ihmiset ovat löytäneet jotain uutta hypetettäväksi ja vain värittämiseen lumoutuneet ovat jääneet aktiivisiksi harrastajiksi. 
     
Ihana pöllökaksikko | Värityskirjasta Unihiekkaa
Ostin syksyllä ensimmäisen värityskirjani pitkän pohdinnan jälkeen ja päädyin ostamaan Valentina Harperin Creative Coloring - Animals -kirjan. Ennen joulua värityskirjakokoelmani kasvoi kahdella, sillä sain lahjaksi Relax With Art - Pocket Collectionin ja Viidakon sydämessä (Gummerus) -värityskirjat. Vuodenvaihtessa sain vielä siskoltani Atenan kovakantisen Väritä itsellesi mielenrauhaa ja Aikuisten värityskirja - Wonderland -teokset. Näistä jälkimmäinen on oululaisen Kolmiokirja Oy:n julkaisema, samoin kuin nyt esittelyssä oleva Unihiekkaa (3/2016), joka on siis kokoelmani kuudes värityskirja.
  
   
Unihiekkaa -värityskirja sisältää monentasoisia kuvia laajoista pinnoista hyvin pieniin yksityiskohtiin. Kuvia on laidasta laitaan, kattavasti unimaisen teeman alla liikkuen. Suosikkejani ovat eläinaiheet, mandalat ja joukosta hyvin erottuvat kuvat, kuten vaikkapa tuo yllä oleva ihana kuumailmapalloja ja zeppeliinejä sisältävä steampunk-tyylinen kuva. Kuvia on vain joka toisella sivulla, mistä pidin paljon. Värityskirjoja löytyy kauppojen lehtipisteistä ja tätä pystyy tilaamaan suoraan kotiinkin kustantajan sivuilta
  
  
Sain arvostelukappaleen kirjasta tänään postissa ja värittelin heti muutaman kuvan. Paperi on ihanan tuntuinen puuväreille: yhtäaikaa sopivan mattapintainen, mutta väri levittyy sille helposti. (Puuväreinä sekoitus Stabiloja ja Tropicolorseja.) Paperi sopii myös tusseille, ainakin jos värittää pieniä alueita. Testasin tusseja tuossa vielä keskeneräisessä pöllökuvassa; pöllöjen silmät on väritetty mustalla Faber Castellin kapeakärkisellä tussilla. Tussi menee hieman paperista läpi, mutta ei seuraavalle sivulle. Vahingot voi välttää laittamalla varmuuden vuoksi kuvien väliin puhtaan A4-arkin tai irrottamalla sivun kirjasta. Itse en vielä kokeillut kuinka helposti sivut saisi irti, sillä varsinaista katkaisureunaa ei tässä ole.
  
Säilytän värikyniäni kahdessa lasipurkissa, jolloin ne voi jättää esille
Yhden kuvan ehdin värittämään kokonaan, nimittäin tämän linnun. Sen vieressä on myös inspiroiva mietelause (jonka muuten allekirjoitan kokonaan). Minulle lintu oli liekeistä nouseva Feeniks, ja siitä sain puna-oranssi-keltaisen värimaailmani. Valitsin kynät hyvin pieneltä skaalalta, mutta läheltä katsottaessa värit erottuvat leikitellen toisistaan. Tähän kuvaan käytin kolmea erisävyistä punaista ja oranssia, sekä yhtä keltaista kynää. Jätin muutaman yksityiskohdan valkoisiksi luomaan kontrastia. 
  
  
Keskeneräisen pöllökuvan jälkeen tartun varmaankin tähän leijonamandalaan. Viidakon sydämessä -kirjasta olenkin värittänyt jo kaikki kissapedot. Jokin niissä kiehtoo suuresti. Vaikka kartoitinkin jo kynieni ruskeita sävyjä, tällä kertaa taidan sittenkin värittää tämän kuninkaallisen olennon satumaisemmin värein. Värittämisessä voi nimittäin käyttää mielikuvitustaan ja antaa kuvissa esiintyville eläimille ja kasveille aivan uudenlaisen värimaailman noudattamatta lunnonlakeja. Se tekee aikuisten värityskirjojen värittämisestä juurikin niin ihanan rentouttavaa, kun voi vapautua kahlitsevista säännöistä edes yhden värityssession ajaksi. Ja voin sanoa, että verenpaine ja pulssi todellakin laskevat värittäessä. Suosittelen siis kokeilemaan, jos vielä ei ole tullut tartuttua värikyniin sitten lapsuuden. 

6 kommenttia:

  1. Juuri toissapäivänä metsästin varmaan tunnin itselleni kivaa värityskirjaa, ei meinannut löytyä juuri sen tyylistä mitä etsin. Tuo unihiekkaa vaikuttaa juuri sellaiselle mitä etsin, harmi kun ei kävellyt vastaan. :D Pitää painaa mieleen ensi kertaa varten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieleistä värityskirjaa on runsaasta tarjonnasta tosiaan haastavaa löytää. Useissa on pari kivaa ja loput joko samantekeviä tai jopa huonosti piirrettyjä/hankalia värittää. Esimerkiksi suosituimmat kirjat piirtäneellä Johanna Basfordilla (mm. Salainen puutarha) on sellainen tyyli, että vain osasta kuvista pidän. Netissä niistä onneksi löytyy paljon väritettynä, eli pystyy seulomaan omaa silmää miellyttävät teokset.

      Värityskirjoja, joita himoitsen nyt, on mm. Outlanderista tehty: http://www.dianagabaldon.com/books/outlander-series/the-official-outlander-coloring-book/ Olen yrittänyt etsiä myös kivoja kissa, pöllö, keltti ja steampunk -värityskirjoja, mutta vaikka niitä onkin tarjolla paljon, kuvat eivät aina miellytä silmääni.

      Poista
  2. Tuo Feniks-kuva on upea. Ihailin sitä jo instagramissasi. Minä värittelen näitä aikuisten värityskuvia yleensä kislloin, kun lapset värittävät vieressä omiaan. Sain hiljattain Ullan Luetut Kirjat -blogin Ullalta kaksi ihastuttavaa värityskirjaa. Toinen on Johanna Basfordin Salainen puutarha (WSOY) ja toinen on Susanna Koivunevan kovakantinen Kaukametsä (Metsäkustannus). Varsinkin tuo jälkimmäinen on ihastuttava, sillä siinä jokaisella aukeamalla on myös suomalaisen runoilijan runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä mahtavalle tuo runo-värityskirja! Pitääpä heti käydä googlaamassa sitä! Minä olen katsellut Salaisen puutarhan kuvia netistä ja vaikka suurin osa on kauniita, teoksen puuhakirjamaisuus (etsi nämä kuvat, täydennä kuvaa jne.) ei ihan täysin iske. Jos tulee vastaan edillisesti esim. alennusmyynnissä tai kirpparilla, saatan sen kuitenkin napata matkaan.

      Poista
  3. Ai tämä ilmiö on jo menossa ohi, en ole huomannutkaan. Johtuu ehkä siitä, että väritykseni on jäänyt värityskirjan haikailemisen tasolle, koska en halunnut käyttää lukulomaani värittelyyn... Todella upea tuo feeniks, samoin vielä värittämätön kuva leijonasta näyttää todella sadunomaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin sellainen yli-hypettäminen on mennyt pois. Mutta harrasteryhmissä tämä on edelleen oikein hyvin elossa. Vähän väliä näkee kuvia, kun ihmiset ovat hankkineet ei vain yhden vaan useamman värityskirjan kerralla. Hiipumiseksi on ehkä luultu sitä, että markkinat ovat laventuneet, eikä yhtä teosta enää myydä niin paljoa, vaikka kokonaisuudessaan teoksia paljon vielä kaupoista liikkuukin kuluttajille runsaasti.

      Poista