lauantai 23. syyskuuta 2017

Superlukumaraton I (päättynyt)

  
Carry on reading -blogin Hanna ja Hogwarts Library -blogin Lotta päättivät järjestää Superlukumaratonin, eli maratoneja tulee kerran kuussa loppuvuoden ajan ja joulukuussa on viikon mittainen lukumaraton.
   
Ensimmäinen maratoneista on nyt viikonloppuna. Aloitan lukemisen 20:00 Michael Bondin lastenkirjallisuuden klassikolla Paddington-karhu tulee kaupunkiin. Kuvassa ihania, ruskan punaiseksi muuttamia haavanlehtiä ja mieheni Lontoon reissulta tuoma tuliainen, Paddingtonin rautatieasemalta ostettu Paddington-pinssi.
  
     
Klo 00:50. Paddington oli ihana! 123 sivua luettu. Huomaa kyllä työviikon ja lauantain shoppailupäivän vaikutuksen (ostin uuden puhelimen, Samsungin S7, niin saan jatkossa parempia kirjakuviakin), kun otin huomaamattani nokoset kesken lukemisen. Seuraavaksi Tuulia Matilaisen kauniskantinen Kunnes kuulen niiden tulevan. 
    
    
20:00 Lukumaraton päättyy. Ehdin lukemaan kaksi kirjaa, eli yhteensä 251 sivua, mikä olikin tavoitteeni. Kunnes kuulen niiden tulevan oli erikoinen lukukokemus. Kirjoittelen näistä lähiaikoina lisääkin. 
  
Kiitos maratonin emännöinnistä Hanna, seuraavaa maratonia emännöikin sitten Lotta. Olen mukana silloinkin, ellei mitään esteitä satu ilmaantumaan. :)

lauantai 16. syyskuuta 2017

Halloween-lukuhaaste (1.-31.10.2017)

  
Pian on taas Halloween ja aika lukea teemaan sopivaa kirjallisuutta. Jokainen voi itse määritellä, millaisella otteella tulkitsee aihetta. Lukea voi mm. kauhua, dekkareita ja fantasiaa. Teoksissa voi olla esimerkiksi Halloweenin aika, syksy, haustausmaa tai klassisia hahmoja kuten ihmissusia, vampyyrejä, zombeja, noitia, demoneita tai kummituksia.

Tuttuun tapaan, voit ilmoittautua mukaan kommentoimalla postaukseen. Myös blogittomat voivat osallistua ilmoittamalla Twitter/Instagram-tilinsä. Koostepostaukseni ilmestyy 31.10. eli siihen voi ilmoittaa omat luetut teoksensa.
 
Alla on lista lukuvinkkejä lastenkirjoista sarjakuviin, huumorista ja YA-teoksista kauhun klassikoihin - viime vuoden haastepostauksesta ja koosteesta löytyy lisää. Toivottavasti ehdin itsekin töiden ohella lukemaan muutaman kirjan haasteeseen. Lukupinossani odottelee jo mm. Kaija Juurikkalan Aada ja pimeyden lapset
  
  1. Rebecca Alexander: Elämän ja kuoleman salaisuudet
  2. David Almond: Nimeni on Skellig
  3. Ilkka Auer: Anastasia
  4. Clive Barker: Kadotuksen peli
  5. Sarah Rees Brennan: Demonin merkitsemät
  6. Cantervillen kummitus – Maailman parhaita tarinoita
  7. M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö
  8. Patrick Carman: Luurankopuro
  9. Agatha Christie: Kurpitsajuhla
  10. Neil Gaiman: Hautausmaan poika
  11. Stephanie Garber: Caraval
  12. Kami Garcia: Lumoava kirous
  13. Debi Gliori: Magiaa mahan täydeltä
  14. Anders Fager: Pohjoiset kultit
  15. Deborah Harkness: Lumottu
  16. Johan Harstad: Darlah: 172 tuntia Kuussa
  17. S.E. Hinton: Vampyyrin palvelija
  18. Robert Kirkman: The Walking Dead -sarjakuva
  19. J.P. Koskinen: Kannibaalien keittokirja
  20. Elizabeth Kostova: Historiantutkija
  21. Melissa Marr: Ilki ihana
  22. Erin Morgenstern: Yösirkus
  23. Elina Pitkäkangas: Kuura
  24. Celia Rees: Noitalapsi
  25. Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu
  26. Nora Roberts: Morriganin risti
  27. Terry Pratchett: Magian väri
  28. Angie Sage: Magiaa
  29. Darren Shan: Friikkisirkus
  30. Mats Strandberg: Risteily
  31. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
   
Tässä vielä kuvallinen katsaus siihen, mitä lukuvinkkejä löysin omasta hyllystäni nopealla silmäyksellä. Näistä olen lukenut vain Harry Potter ja Viisasten kiven ja Nimeni on Skelligin, molemmat useampaankin kertaan. Jostain syystä kokoelmaani on kertynyt paljon kauhua, vaikka genreä harvoin luen.
 
  
Kysyin vinkkejä myös Twitterissä ja tässä muutamia poimintoja sieltä:
  


























Haasteessa mukana:

maanantai 11. syyskuuta 2017

Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset (Themis-kansiot #1)

"Nyt minusta on tullut kuolema, maailmojen tuhoaja."
  
  
Arvostelukappale
  
Sylvain Neuvelin scifisarjan ensimmäisen osan Uinuvat jättiläiset kansi on todella kaunis. Se kiinnitti huomioni jo heti katalogissa. Tapahtumista kerrotaan haastattelujen litterointien ja eri hahmojen henkilökohtaisten päiväkirjojen kautta kansioissa, mistä sarja saa nimensä. Se muistuttaa siksi paljon Max Brooksin zombie-teosta Sukupolvi Z maustettuna Jeff VanderMeerin Eteläraja-sarjan kaltaisella hämmennyksellä ja viittaauksilla maapallon ulkopuoliseen elämään.
  
Juuri tällä hetkellä pienet lapset ympäri maapalloatuojottavat tähtiin ja miettivät, mistä päin avaruutta robotin rakentaneet olennot ovat lähtöisin. Heistä saattaa tulla aikuisina astronautteja, insinöörejä, mitä sitten tuo löyty innoittaakaan heitä tekemään. Parinkymmenen vuoden kuluttua yksi noista lapsista saattaa rakentaa uudenlaisen moottorin, joka mahdollistaa aurinkokunnan ulkopuolelle matkustamisen, vain siitä syystä, että hän näki jättiläisrobotin lapsena. (s. 241)
  
Teoksella ei ole varsinaista päähenkilöä, joskin eri henkilöitä haastatteleva, nimettömäksi jäävä hahmo onkin hyvin keskeisessä roolissa. Nimetyistä hahmoista pidin eniten Rosesta, joka teoksen alussa löytää lapsena ensimmäisen osan jättimäisestä palapelistä ja jota aikuisena tutkii eri alojen ammattilaisita kootun ryhmän kanssa. Toinen suosikkini on sähäkkä lentäjänainen, Kara. 
  
Sivilisaatio, joka rakensi nämä artefaktit -- sen edustajia olisi pidetty jumalina tai demoneina -- yliluonnollisina olentoina. (s. 38)
  
Pidin teoksen ideasta ja kerrontatyylistä, mutta olin hieman pettynyt siihen, kuinka tarinaa kuljetettiin. Juoni oli paikoin harmillisen ennalta-arvattava. Olin kuitenkin alussa todella kiinnostunut, mutta loppua kohden enevässä määrin hämmentynyt ja pikkuisen pettynyt, sillä jännitettä kasvatettiin aluksi tasaisesti, mutta jossain kohtaa se jumittui kellumaan samalle tasolle. Olen silti kiinnostunut lukemaan jatko-osankin, jos se suomennetaan, etenkin sen jälkeen mihin tunnelmiin aivan teoksen viimeiset sivut minut jättivät. Tahdon tietää lisää jättiläisnaisesta ja sen tekijöistä. Näihin kysymyksiin vihjaistiin jo puolittaisin vastauksin teoksessa, mutta luulen seuraavan osan paljastavan paljon lisää.
  
Et varmaan halua, että sinut muistetaan idioottina, joka aloitti kolmannen maailmansodan. (s. 124)
Arvosana:

  
Takakannesta:
Ihmiskunnan suurin mysteeri alkaa avautua
  
Kun 11-vuotias Rose ajaa pyöräillään syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtava metallinen, valoa hohtava käsi. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa tiimin, joka löytää lisää metallisia ruumiinosia eri puolilta maailmaa. Osista muodostuu jättiläismäinen patsas, jonka alkuperän ja käyttötarkoituksen Rose ryhmineen aikoo selvittää. Mihin kaikkeen jättiläinen pystyy ja kuka saa sen voimat käyttöönsä?
  
Uinuvat jättiläiset on noussut valtavaksi kansainväliseksi ilmiöksi. teos on ollut arvostelumenestys ja se on saanut laajan faniyleisön, joka hehkuttaa kirjaa sosiaalisessa mediassa ja odottaa innolla kirjaan pohjautuvaa elokuvaa.
  
"Hätkähdyttävä debyytti." - Library journal
    
Suomentanut: Juha Ahokas, 350 sivua, Like 2017
  
Alkuperäinen nimi: Sleeping Giants (2016)
  
Sarjassa ilmestyneet:
  • Uinuvat jättiläiset, 2017 (Sleeping Giants, 2016)
  • Waking Gods, 2017
  • Only Human (ilmestyy maalikuussa 2018)
  
  
Samantyylisiä kirjoja: Max Brooks: Sukupolvi Z, Jeff VanderMeer: Eteläraja-sarja, Jennifer Vanderbes: Pääsiäissaari, Sylvia louise Engdahl: Lumotar

perjantai 8. syyskuuta 2017

Inspiroivia Instagram-tilejä

Ikuinen lukutoukka -blogissa listattiin suosikkitilejä Instagramista. Halusin tästä innostuneena listata omia lemppareitani, ja etenkin niitä tilejä, joiden kuvat ovat inspiroineet minua kuvatessani kirjoja. En olekaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi, kuinka samanlainen tyyli näissä tileissä on, joskin jokaisella käyttäjällä on toki oma persoonallinen otteensa ja lukumakunsa. Joukossa on niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia tilejä, aakkosjärjestyksessä. Ketkä ovat sinun suosikki-bookstagrammaajiasi? Vinkkaa minulle! Jos sinulla on Instagram-tili, jota en vielä seuraa niin hihkaise kommenteissa tai seuraa minua täällä.
    

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

"Tupac sanoi, että kaikki menee perseelleen, ku pikkuskideihin kylvetään vihaa, ja siksi sen bändin nimi Thug Life tulee sanoista 'The Hate U Give Little Infants Fucks Everybody'."

  
5.8. oli He-YA, nuortenaikuisten kirjallisuuteen keskittyvä tapahtuma Helsingissä (lyhyt raporttini täällä). Siellä jaettiin sadalle ensimmäiselle kävijälle ennakkokappale Angie Thomasin teoksesta Viha jonka kylvät, joka ilmestyy virallisesti tänään. Luin kirjan heti tapahtuman jälkeisen illan, sekä seuraavan päivän kotimatkan aikana Onnibussissa Helsingistä Ouluun. Tämä silmiä avaava teos on yksi TOP 10 -listani kirjoista tältä vuodelta.
 
"Musta tuntuu niinku mun pitäis pyytää anteeks kaikkien valkosten puolesta." (s. 333)
  
Teos on vakavista teemoistaan huolimatta nopealukuinen ja vaikka luulin olevani jossain määrin tietoinen, kuinka vaikeaa on olla tummaihoinen nykyaikana, yllätyin siitä, että se on vieläkin vaikeampaa. Se on toki ollut vaikeaa aina, kiitos etenkin valkoihoisten ennakkoluulojen ja pelkojen, mutta esimerkiksi Suomessa on parin viime vuoden aikana ollut todella vaikeaa olla erilainen tai erilaisuuden / moninaisuuden puolustaja. 
  
Teoksen päähenkilö on 16-vuotias Starr. "Faija sanoo, että se anto mun nimeksi Starr siksi, että mä olin valo sen pimeydessä." (s. 228) Hän asuu ghetossa, mutta käy koulua kaupungin paremmalla, vakoisella puolella. Starrin ghettominä ja kouluminä eroavat toisistaan, jälkimmäisessä maailmassa ei kannata leimaantua siksi "vihaiseksi mustaksi muijaksi". Lukija putoaa teoksen alussa keskelle bileitä, joissa ammuskellaan. Khalil, Starrin ystävä lapsuudesta asti tarjoaa tytölle kyydin bileistä kotiin, ennen kuin poliisit tulevat paikalle.
  
Kaksikko on jo kaukana ammuskelusta, kun poliisi pysäyttää heidät. Starrille on jo lapsena opetettu, kuinka käyttäytyä poliisien kanssa. "Mua ei ole kasvatettu pelkäämään poliiseja, vaan käyttäytymään fiksusti niiden seurassa." (s. 26) Khalil ei ole saanut samaa oppia, ja kysyessään Starrilta, onko tällä kaikki ok, poliisi ampuu pojan luullessaan tämän tavoittelevan asetta.
 
Mä olen nähnyt sellaista tapahtuvan vaikka kuinka monta kertaa: mustaihoinen saa surmansa vain siksi että on musta. (s. 36)

Olin katsonut vähän ennen kuin lähdin Helsinkiin alla olevan videon (nenäliinavaroitus!) ja se antoi todellisuusiskun, sillä suomalaiselle valkoiselle lapsellehan sanotaan aina, että poliisiin voi luottaa. Se toimi hyvänä pohjana teoksen lukemiselle. Toki olen tietoinen siitä, että ei-valkoihoisen näköisiä viedään todella usein syyttömänä vankilaan tai ammutaan poliisien toimesta perusteettomasti, mutta on se silti epäreilua ja surullista, että tämä kirja on totta niin monelle.

Helmikuussa 2012 vapaaehtoiseen asukasvartioon kuulunut George Zimmerman ampui 17-vuotiaan tummaihoisen aseettoman pojan, Trayvon Martinin. Zimmermanin mukaan kyse oli itsepuolustuksesta. -- Vastalauseena Zimmermanin syytteestä vapauttamiselle aktivisti Alicia Garza kirjoitti Facebook-päivityksen, jonka mukaan mustien hengellä ”on väliä”. Garza ja hänen tuttunsa -- alkoivat levittää #blacklivesmatter-aihetunnusta sosiaalisessa mediassa -- Naiset perustivat myös samannimisen järjestön. Tunnuslauseen käyttö yleistyi elokuussa 2014 -- Vaaleaihoinen poliisi ampui Fergusonissa kuoliaaksi aseettoman 18-vuotiaan tummaihoisen Michael Brownin, mikä johti mielenosoituksiin ja mellakoihin.
 Black Lives Matter -liikkeesstä Wikipediassa.
  
  
Tarinassa seurataan Starrin elämää Khalilin kuoleman jälkeen, kuinka hän käy sisäistä taistelua uskaltaako nousta vääristynyttä oikeuskäsitystä vastaan ja mennä todistamaan, että hän ja Khalil eivät olleet tehneet mitään väärää. Starr menetti jo toisen ystävän luodeille, mutta ei voi käydä menetystään läpi koulussa, koska kukaan ei tiedä Khalilista ennen kuin hänen naamansa on uutisissa.

Triviaa: Starr on Harry Potter -fani ja kirjasta löytyy lukuisia Potter-viitauksia. Hän on myös Jordan-kenkien suurkuluttaja ja tytöllä onkin kyseisiä tossuja kunnioitettava kokoelma. Starrilla on valkoinen poikaystävä, josta hänen isänsä ei vielä tiedä, sillä tyttö pelkää tämän reaktiota.

"Mä oon valkonen, niinkö?" se sanoo, niinku kuulis asiasta ensimmäistä kertaa. "Mitä vitun tekemistä sillä minkään kanssa on?" 
"Kaikki! Sä oot valkonen, mä musta. Sä oot rikas, mä en." 
"Ei sillä oo mitään väliä!" se sanoo. "Mä en välitä sellaisesta, Starr. Mä välitän susta." (s. 146)
  
Suosittelen katsomaan myös Netflixin sarjan Dear White People.


Silti mä olen sitä mieltä, että jonain päivänä asiat muuttuu. Miten? Mä en tiedä. Milloin? Sitä mä varsinkaan en tiedä. Miksi? Siksi että aina on joku, joka taistelee. Ehkä nyt on mun vuoro. (s. 393)
  
Arvosana:
   
Takakannesta:

Kun mä olin kakstoista, mutsi ja faija piti mulle kaksi puhuttelua.
Toinen oli se tavallinen kukkia ja mehiläisiä -juttu. 
Toinen koski sitä, mitä pitää tehdä jos poliisi pysäyttää. 

Tee täsmälleen niinku poliisi käskee.

Pidä kädet näkyvissä.
Älä tee äkkinäisiä liikkeitä.
Puhu vain kun sua puhutellaan.
  

16-vuotias Starr on köyhän slummin kasatti, joka käy koulua paremmalla puolella kaupunkia. Ristiriita kahden maailman välillä kärjistyy, kun poliisi yhtenä iltana ampuu Starrin lapuudenystävän.
  
Starr on paikalla ja tietää, ettei ampumiseen ollut mitään syytä. Hänen todistuksensa voi kuitenkin tuhota koko mustan yhteisön, ja myös maksaa hänen henkensä.

"Tämä tarina on tärkeä. Tätä tarinaa tarvitaan."
- Kirkus Review
   
Suomentanut: Kaijamari Sivill, 426 sivua, Otava 2017
  
Alkuperäinen nimi: The Hate U Give (2017)
    
Kirja on luettu myös näissä blogeissa: Carry On Reading, Kujerruksia, Sivujen välissä